Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -kirjasarjasta on kohkattu jo vuosia, mutta jostain syystä olen ajatellut, ettei se iskisi omaan makuuni. Vaakakupissa lienee painanut kuvitelma siitä, että plejadien tähtikuviolla tai kreikkalaisella mytologialla olisi enemmänkin tekemistä tarinan kanssa, vaikka todellisuudessa tarinat sijoittuvat visusti maan pinnalle ja enemmän tai vähemmän nykyaikaan. Perjantain parhaat -podissa kirjoja kuitenkin kuvailtiin "aikuisten saduiksi" (tai jotain sen suuntaista) ja vinkattiin muutenkin vähän enemmän kertomuksen miljööstä, ja niinpä minäkin tartuin viime vuosien kenties puhutuimpaan kirjasarjaan.


Luin kertaheitolla vajaassa parissa viikossa sarjan kolme ensimmäistä kirjaa. Alun perin yritin säännöstellä kirjoja ja ajattelin lukevani yhden kuukaudessa koko loppuvuoden ajan, mutta niinpä vain en malttanut olla tarttumatta kakkososaan heti ensimmäisen luettuani. Näin jälkikäteen ajateltuna vähän rauhallisempikin tahti olisi riittänyt, sillä peräjälkeen luettuna juonikuvioiden samankaltaisuus vei loistoa sarjan toiselta ja kolmannelta kirjalta.


Kuva: Julia Kicova, Unsplash


Mutta, asiaan. Kirjasarjan (ja käsittääkseni kaikkien sen kirjojen) lähtökohta on tilanne, jossa ympäri maailmaa kuusi tytärtä adoptoinut ökyrikas Papa Salt on kuollut, ja plejadien eli seitsemän sisaren tähtikuvion mukaan nimetyt tyttäret kokoontuvat lapsuudenkotiinsa Sveitsiin. Isä on jättänyt kullekin tyttärelleen henkilökohtaisen kirjeen, mietelauseen sekä mahdollista alkuperänsä selvittämistä varten koordinaatit syntymäpaikkaan ja jonkin pienen sukuhistoriaan liittyvän esineen. Kukin kirjoista kertoo sitten tarinan eri tyttären matkasta omille juurille. Kertomukset kulkevat vähintään kahdella aikatasolla: nykyajassa sekä jollain historian aikakaudella – osittain ihan todellisiin, historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin limittyen. Mitään inhorealismia tai edes kovin karua arkea historiaosuuksiltakaan on turha odottaa, sillä ainakin kolmessa ensimmäisessä osassa nekin ovat sijoittuneet pääosin yläluokan keskuuteen ja kimalteleviin seurapiireihin.


Seitsemän sisarta

Sarjan ensimmäinen, nimikko-osa kertoo vanhimman tyttären Maian tarinan. Sen miljöönä toimivat Rio de Janeiro sekä Pariisi, ja 2000-luvun lisäksi kertomus kulkee 1920-luvulla. Historiallisista tapahtumista keskiössä on Rion Kristus-patsaan suunnittelu ja rakentaminen, mikä toi höttöiseen joskin äärimmäisen koukuttavaan tarinaan kiinnostavan lisäkerroksen. Kahlasin koko 700-sivuisen tiiliskiven (onneksi kätevästi e-kirjana) vain muutamassa päivässä, ja heti sen jälkeen oli pakko jatkaa seuraavaan...


Myrskyn sisar

Kakkososassa Ally, tyttäristä toiseksi vanhin, tutustuu sukuhistoriaansa Norjassa. Historialliset tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun puolivälin Osloon Peer Gynt -oopperan ensinäytöksen ympärille sekä Saksan Leipzigiin. Molemmilla aikatasoilla tarinassa on astetta tylympiä käänteitä ja monitasoisempia kokemuksia kuin ykkösosassa.


Varjon sisar

Kolmannessa kirjassa Asterope eli Tähti kaivelee sukunsa menneisyyttä vähemmän eksoottisesti Englannissa. Tarina liikkuu 1900-luvun alussa niin Englannin maaseudulla muun muassa kirjailija Beatrix Potterin elämää sivuten kuin edvardiaanisissa seurapiireissä. Myös nykyisyyteen sijoittuvat osiot huokuvat englantilaista maalaisromantiikkaa kiitos kivilinnassa kokkailtavien pataruokien ja pölyisten kirjakauppojen.

Kukin osista on yli 700-sivuinen eepos eli luettavaa riittää, etenkin kun kirjoja on julkaistu seitsemän. Lukeminen tuntuu vähän samalta kuin hömppäsarjan maratonkatselu Netflixistä: lähes loputtomasti kepeää viihdettä, jonka seuraan on helppo hypätä aina, kun kaipaa ajanvietettä. Vaikka jo toista kirjaa lukiessa puuduin tarinoiden samankaltaisuuteen, vasta nyt kolmannen jälkeen tuntuu tältä erää kylläiseltä. Vaikka juuri nyt ei tee mieli syventyä seuraavan sisaren tarinaan, eiköhän pian tee taas jo mieli sukeltaa takaisin satuun...

Vuorossa helmikuun väliaikaraportti painonpudotusprojektista – parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Alimmillaan vaaka näytti kuukauden aikana 0,7 kiloa vähemmän kuin tammikuussa, ja se merkattakoon siis helmikuun pudotukseksi.



Tammikuun lopussa sanoin, että motivaatiota riittää ja ruokavalion mukaista syömistä on mieleistä jatkaa, mutta vain pari päivää myöhemmin aloin venytellä ruokavalion rajoja koko ajan enemmän. Koko helmikuussa trackasin vain viiden kokonaisen päivän syömiset, mikä kertoo karua kieltä. Toki kuukauteen mahtui muitakin herkuttomia, ruokavaliota ja jopa annoskokoja noudattelevia päiviä, mutta kaiken kaikkiaan helmikuusta tuli kieltämättä melkoinen herkkukuukausi. Siihen peilaten olen siis iloinen jokaisesta pudonneesta grammasta. Pinterestin weightloss motivation -klassikkoa lainaten:

"Don't be upset by the results you didn't get with the work you didn't do."

Helmikuu oli kuukausi, jonka jälkeen olisi ollut helppo heittää pyyhe kehään ja luopua projektista vähin äänin. Sellaiseen en kuitenkaan suostu tällä kertaa sortumaan. Toinen klassinen motivaatiolause kuuluu "You only fail when you stop trying", joten matka jatkukoon.

Maaliskuukin lähestyy jo vähitellen loppuaan, mutta palaan tämän kuun kuulumisiin vielä pääsiäisen tienoilla. Sneak peekina kerrottakoon, että loppukuulle on tiedossa jännittävä ruokaostoksiin liittyvä kokeilu tukemaan terveellistä syömistä...

Oman painonpudotusmatkan jakaminen etenkin näin alussa tuntuu pelottavalta – entä jos en onnistukaan – mutta elämänmuutoksesta avoimesti kertomalla yritän ennen kaikkea ylläpitää omaa motivaatiota ja kenties siinä sivussa inspiroida myös jotakuta muutakin. Painosta ja laihduttamisesta puhuminen on kuitenkin myös toisella tavalla vaikeaa: En halua triggeröidä ketään, enkä siksi aio ainakaan toistaiseksi kertoa painoani tai etenkään raportoida syömiäni ruokamääriä grammoina tai kaloreina. Olen kaikkea muuta kuin ravitsemuksen asiantuntija, enkä halua antaa kellekään ohjeita syömiseen tai painonpudotukseen. Toisaalta tiedän, että vertaiskokemuksia ja terveellisiä reseptejä ei voi olla niitä etsiville koskaan liikaa.


Kuva: Ella Olsson, Unsplash


Tällä hetkellä noudattamani ruokavalio perustuu erään painonpudotuspalveluita tarjoavan yrityksen valmiiseen ohjelmaan. Siinä on määritelty aamiaiselle, lounaalle, välipalalle, päivälliselle ja iltapalalle tietyt ruoka-aineet, joita voi annettujen raamien puitteissa vaihtaa toisiin, sekä grammamäärät kullekin. Ruokavalio perustuu puhtaisiin ruokiin: monipuolisiin kasviksiin, vähärasvaisiin proteiineihin, hyviin rasvoihin ja kohtuulliseen määrään hiilihydraatteja esimerkiksi pastasta, perunasta tai riisistä. Päivän kokonaissyömisistä noin 40 % on hiilihydraatteja, 30 % proteiinia ja 30 % hyviä rasvoja, mikä taitaa olla suht yleinen suhde myös lautasmalliin perustuvassa, terveellisessä syömisessä.


Niin kuin jo tammikuun väliaikaraportissa kerroin, ruokavalio on pohja, jota sovellan jonain päivinä ja viikkoina enemmän kuin toisina. Seuraan syömisiä Yazio-sovelluksen avulla ja useimpina päivinä tähtään suunnitellun ruokavalion mukaisiin makrojakaumaan ja kokonaiskalorimäärään, mutta eipä sekään ole niin justiinsa. Tarkoitus on kuitenkin syödä niin, että ruokavalio olisi kestävällä pohjalla, syöminen mielekästä ja elämässä tilaa myös ajoittaiselle herkuttelulle.


Kuva: Mariana Medvedeva, Unsplash


Mitä syön päivittäin?


Kuulun niihin ihmisiin, jotka voivat täysin tyytyväisenä syödä samaa aamiaista päivästä toiseen. Siksi myös näin syömisiini erityistä huomiota kiinnittäessä olen koonnut itselleni vakkarisetit niin aamiaiselle kuin välipalalle ja iltapalalle. Mitä vähemmän päivittäisiä päätöksiä syömisten suhteen on tehtävä, sitä todennäköisemmin pysyn niin sanotusti kaidalla tiellä! Myös kaupassa käynti on helpompaa, kun kärryyn lastaa joka kerta samoja perusjuttuja.


Aamupala: ruisleipää, margariinia, kalkkunaleikettä, kurkkua tai paprikaa sekä raejuustoa

Välipala: nopea smoothie rahkasta, marjasoseesta ja sokeroimattomasta marjakeitosta

Iltapala: kaurapuuroa (maitoon), kananmunia, raejuustoa ja pakastemansikoita


Kuva: Vicky Ng, Unsplash


Lemppariruokia


Ruokavaliossa "sallittujen" ruoka-aineiden puitteissa voisi kokkailla jos jonkinlaista, mutta näistä on tullut meillä lemppareita, joista useampaa syödään joka viikko:

  • lohisalaatti: paistettua lohta, salaattisekoitusta, kurkkua, tomaattia, punasipulia + suolaa ja pippuria myllystä

  • kanasalaatti: paistettuja broilerinfileesuikaleita, salaattisekoitusta, kurkkua, tomaattia, punasipulia + oliiviöljyä sekä suolaa ja pippuria myllystä

  • kaalilaatikko: 10 % jauhelihaa, kaalia ja puuroriisiä

  • erilaiset kasvissosekeitot

  • tom kha gai -keitto: broilerinfileesuikaleita, tomaattia, herkkusieniä, kookosmaitoa ja Santa Marian tom kha gai -mausteseos

  • jauhelihakastike tomaattimurskaan ja uunikasvikset

  • kanapullat ja salaattia tai uunikasviksia

  • lohta sekä pannulla paistettuja herkkusieniä ja pinaattia

  • lohta sekä broccolinia ja kirsikkatomaatteja uunissa

  • pasta 3 % fetalla, pikkutomaateilla ja pinaatilla

  • chili con carne: 10 % jauhelihaa, sipulia tomaattimurskaa, purkkipapuja, maissia

Syön lähtökohtaisesti yhdellä isolla aterialla päivässä pastaa, riisiä tai (esimerkiksi uunissa lohkoina paistettuja) perunoita eli lisään niitä myös ruokiin, joissa hiilihydraatin lähdettä ei mainittu. Jääkaapista löytyy aina myös raejuustoa ja rasvattomia fetakuutioita, joita heitän annoksiin, kun siltä tuntuu.


Uunikasviksiin suosikkejani ovat porkkana ja sipuli, joiden lisäksi heitän joukkoon vaihtelevasti esimerkiksi lanttua, kukkakaalta, kesäkurpitsaa tai parsakaalta. Myös punajuuria kiinnostaisi kokeilla!